Työkirja - Uutta näkemystä osaamisen arviointiin

Tässä joitakin asioita työkirjasta....

Osaamisen arvioinnista oppisopimuskoulutuksessa

Kumppanuus ja neuvotteleminen 

• Korkeakoulun ja työelämän tutkiva neuvottelu osaamisen arvioinnin kohteista ja kriteereistä.

Kriteeriperustaisuus 

• Osaamiskriteerit ovat ensisijainen arvioinnin väline. Olennaista on arvioida ammatillisen osaamisen kehittymistä, substanssin karttumista, uusien toimintatapojen ja työvälineiden kehittämistä, työn prosesseja ja rakenteita sekä reflektiivistä suhdetta näihin.
  --> Arvioidaan kokonaisuutta

Osaamisen arviointi ohjauksena

Osaamisen arviointi koulutukseen hakeutuessa

• Opiskelijan tavoitteet/motiivit ja työnantajan tarpeet koulutukselle
  --> Kehittämistehtävä

Osaamisen arviointi koulutuksen alussa

• Kuinka opiskelija arvioi omaa osaamistaan sekä sitä, mitä haluaa koulutuksessa kehittää
  --> Oman osaamisen nimeäminen
  --> Ovatko tavoitteet realistisia ja mahdollisia suhteessa OPS:iin sekä omaan työympäristöön.

Osaamisen arviointi koulutuksen aikana ja lopussa

• Arvioinnissa mukana opiskelija, työnantaja, mentori ja opettaja.
• Arvioidaan tavoitteita ja osaamista suhteessa esim. oppimistehtävissä ilmenevään kehittymiseen.
• Koulutuksen tavoitteita kerrataan koulutuksen aikana, mutta opiskelijalla itsellään on myös vastuu osaamisen arvioinnista.
• Osaako opiskelija arvioida osaamisensa kehittymistä? 
• Tunnistaako opiskelija osaamisen arvioinnin?
• Tilanne- ja kontekstisidonnaisuus osaamisissa.
• Osaamisen arvioinnin välineitä: erilaiset oppimis- ja kehittämistehtävät, osaamisen osoittamisen tavat tai näytöt, arviointikeskustelut.

Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus

• Satunnaisia onnistumisia erilaisissa tehtävissä sattuu myös aloittelijoille. Yksittäiset onnistumiset eivät vielä osoita taitavuutta. Taitavan ammattilaisen osaaminen on vakaata.
• Suorittajan lisäksi tarvitaan joukko muita ihmisiä, sisäpiiri, tukemaan taidon kehittymistä. Toiminnan ja harjoittelun rutiininomainen arviointi ja dokumentointi sekä tulosten analysointi ovat esimerkiksi urheiluvalmennuksen kulmakivi.
• Jatkuva oman toiminnan arviointi, tarkkailu ja edistäminen ovat yhtä erottamaton osa Alfredo Perlin elämää kuin syöminen, juominen ja nukkuminenkin.
• Rutiinit muodostavat asiantuntijuuden perustan, mutta poikkeukset vahvistavat osaamista. Kolodnerin kokemuksellista oppimista kuvaavassa teoriassa on erotettu kaksi toimintamallia: 1) rutiinitoimintojen vahvistaminen yleistämällä asioita, jolloin käsittelyn kohteena olevat tapaukset ovat samanlaisia kuin aikaisemmat tapaukset ja vahvistavat siksi rutiineja ja
  2) virheistä ja poikkeuksista oppiminen, jolloin jokin merkki varoittaa toimijaa siitä, ettei hänen pidä nojautua rutiiniin.

Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa

• Integratiivinen pedagogiikka - asiantuntijuuden kehittämistä koskeva teoreettinen malli.
  Malli on saanut vaikutteita kolmesta eri näkökulmasta: 1) kongnitiivinen eli tiedollista aspektia korostava näkökulma 2) sosiaalinen eli osallistumisnäkökulma 3) tiedon luomisen näkökulma.
  --> Malliin kuuluu ajatus älykkyyden eri muotojen yhdistämisestä
• Sternberg on kritisoinut älykkyystestejä samoin kuin perinnäisiä koulutuskäytäntöjä siitä, että ne suosivat melko yksipuolisesti analyyttista älykkyyttä ja sen kehittämistä ja kiinnittävät huomattavasti vähemmän huomiota käytännölliseen ja luovaan älykkyyteen.
  --> Kun oppilaita tuetaan monipuolisesti kaikkien älykkyyden muotojen kehittämisessä, heidän koulusaavutuksensa paranevat.
• Asiantuntijuuden kehittämisen näkökulmasta
• Asiantuntijuuden kehittymistä on pidettävä kokonaisvaltaisena prosessina, jossa teoriaa ja käytäntöä ei voida erottaa toisistaan.
• Itsesäätely ja oman toiminnan ohjaaminen on keskeinen osa asiantuntijuutta.
• Teoriaa, käytäntöä ja reflektiota toisiinsa kytkevät oppimistehtävät pakottavat opiskelijat integratiiviseen ajatteluun, ja ne edellyttävät kolmen älykkyyden muodon - analyyttisen, käytännöllisen ja luovan älykkyyden - käyttöä. 
• Opiskelijoille tulisi järjestää mahdollisuus osallistua työelämän todellisiin käytäntöihin, joissa voidaan yhdistää oppilaitoksessa opittua teoreettista tietämystä käytännön kokemukseen ja oman toiminnan reflektioon.
• Integratiivinen pedagogiikka yhdistää monia ammattiosaamisen kehittämisen elementtejä
• asiantuntijuuden eri elementtejä (käsitteellistä tietoa, kokemustietoa, itsesäätelytietoa ja sosiokulttuurista tietoa)
• abstraktia ajattelua ja konkreettista toimintaa
• akateemisia taitoja ja yleistaitoja
• työtä ja oppimista
• ykisilöllistä ja yhteisöllistä oppimista
• mahdollisesti eri oppiaineita
• Asiantuntijuus on 
• kokonaisuus, joka koostuu teoreettisesta tiedosta, käytännöllisestä tiedosta, itsesäätelytiedosta ja sosiokulttuurisesta tiedosta
• osallistumista sosiaalisten yhteisöjen ja verkostojen toimintaan
• osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja uuden tiedon luomista.