Työkirja - Uutta näkemystä osaamisen arviointiin

Tässä joitakin asioita työkirjasta....

Osaamisen arvioinnista oppisopimuskoulutuksessa

Kumppanuus ja neuvotteleminen 

• Korkeakoulun ja työelämän tutkiva neuvottelu osaamisen arvioinnin kohteista ja kriteereistä.

Kriteeriperustaisuus 

• Osaamiskriteerit ovat ensisijainen arvioinnin väline. Olennaista on arvioida ammatillisen osaamisen kehittymistä, substanssin karttumista, uusien toimintatapojen ja työvälineiden kehittämistä, työn prosesseja ja rakenteita sekä reflektiivistä suhdetta näihin.
  --> Arvioidaan kokonaisuutta

Osaamisen arviointi ohjauksena

Osaamisen arviointi koulutukseen hakeutuessa

• Opiskelijan tavoitteet/motiivit ja työnantajan tarpeet koulutukselle
  --> Kehittämistehtävä

Osaamisen arviointi koulutuksen alussa

• Kuinka opiskelija arvioi omaa osaamistaan sekä sitä, mitä haluaa koulutuksessa kehittää
  --> Oman osaamisen nimeäminen
  --> Ovatko tavoitteet realistisia ja mahdollisia suhteessa OPS:iin sekä omaan työympäristöön.

Osaamisen arviointi koulutuksen aikana ja lopussa

• Arvioinnissa mukana opiskelija, työnantaja, mentori ja opettaja.
• Arvioidaan tavoitteita ja osaamista suhteessa esim. oppimistehtävissä ilmenevään kehittymiseen.
• Koulutuksen tavoitteita kerrataan koulutuksen aikana, mutta opiskelijalla itsellään on myös vastuu osaamisen arvioinnista.
• Osaako opiskelija arvioida osaamisensa kehittymistä? 
• Tunnistaako opiskelija osaamisen arvioinnin?
• Tilanne- ja kontekstisidonnaisuus osaamisissa.
• Osaamisen arvioinnin välineitä: erilaiset oppimis- ja kehittämistehtävät, osaamisen osoittamisen tavat tai näytöt, arviointikeskustelut.

Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus

• Satunnaisia onnistumisia erilaisissa tehtävissä sattuu myös aloittelijoille. Yksittäiset onnistumiset eivät vielä osoita taitavuutta. Taitavan ammattilaisen osaaminen on vakaata.
• Suorittajan lisäksi tarvitaan joukko muita ihmisiä, sisäpiiri, tukemaan taidon kehittymistä. Toiminnan ja harjoittelun rutiininomainen arviointi ja dokumentointi sekä tulosten analysointi ovat esimerkiksi urheiluvalmennuksen kulmakivi.
• Jatkuva oman toiminnan arviointi, tarkkailu ja edistäminen ovat yhtä erottamaton osa Alfredo Perlin elämää kuin syöminen, juominen ja nukkuminenkin.
• Rutiinit muodostavat asiantuntijuuden perustan, mutta poikkeukset vahvistavat osaamista. Kolodnerin kokemuksellista oppimista kuvaavassa teoriassa on erotettu kaksi toimintamallia: 1) rutiinitoimintojen vahvistaminen yleistämällä asioita, jolloin käsittelyn kohteena olevat tapaukset ovat samanlaisia kuin aikaisemmat tapaukset ja vahvistavat siksi rutiineja ja
  2) virheistä ja poikkeuksista oppiminen, jolloin jokin merkki varoittaa toimijaa siitä, ettei hänen pidä nojautua rutiiniin.

Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa

• Integratiivinen pedagogiikka - asiantuntijuuden kehittämistä koskeva teoreettinen malli.
  Malli on saanut vaikutteita kolmesta eri näkökulmasta: 1) kongnitiivinen eli tiedollista aspektia korostava näkökulma 2) sosiaalinen eli osallistumisnäkökulma 3) tiedon luomisen näkökulma.
  --> Malliin kuuluu ajatus älykkyyden eri muotojen yhdistämisestä
• Sternberg on kritisoinut älykkyystestejä samoin kuin perinnäisiä koulutuskäytäntöjä siitä, että ne suosivat melko yksipuolisesti analyyttista älykkyyttä ja sen kehittämistä ja kiinnittävät huomattavasti vähemmän huomiota käytännölliseen ja luovaan älykkyyteen.
  --> Kun oppilaita tuetaan monipuolisesti kaikkien älykkyyden muotojen kehittämisessä, heidän koulusaavutuksensa paranevat.
• Asiantuntijuuden kehittämisen näkökulmasta
• Asiantuntijuuden kehittymistä on pidettävä kokonaisvaltaisena prosessina, jossa teoriaa ja käytäntöä ei voida erottaa toisistaan.
• Itsesäätely ja oman toiminnan ohjaaminen on keskeinen osa asiantuntijuutta.
• Teoriaa, käytäntöä ja reflektiota toisiinsa kytkevät oppimistehtävät pakottavat opiskelijat integratiiviseen ajatteluun, ja ne edellyttävät kolmen älykkyyden muodon - analyyttisen, käytännöllisen ja luovan älykkyyden - käyttöä. 
• Opiskelijoille tulisi järjestää mahdollisuus osallistua työelämän todellisiin käytäntöihin, joissa voidaan yhdistää oppilaitoksessa opittua teoreettista tietämystä käytännön kokemukseen ja oman toiminnan reflektioon.
• Integratiivinen pedagogiikka yhdistää monia ammattiosaamisen kehittämisen elementtejä
• asiantuntijuuden eri elementtejä (käsitteellistä tietoa, kokemustietoa, itsesäätelytietoa ja sosiokulttuurista tietoa)
• abstraktia ajattelua ja konkreettista toimintaa
• akateemisia taitoja ja yleistaitoja
• työtä ja oppimista
• ykisilöllistä ja yhteisöllistä oppimista
• mahdollisesti eri oppiaineita
• Asiantuntijuus on 
• kokonaisuus, joka koostuu teoreettisesta tiedosta, käytännöllisestä tiedosta, itsesäätelytiedosta ja sosiokulttuurisesta tiedosta
• osallistumista sosiaalisten yhteisöjen ja verkostojen toimintaan
• osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja uuden tiedon luomista. 

Ennakkotehtävä 1 - OOA

Pedagogiset mallit

Opintopiirissämme OPEkokelaat14 sovimme, että kaikki tutustuvat kolmeen eri pedagogiseen malliin ja tekee siitä kuvauksen. Minä valitsin seuraavat mallit: kognitiivinen oppipoikamalli, yhteistoiminnallinen oppiminen ja ilmiöpohjainen oppiminen.


Kognitiivinen oppipoikamalli

on pedagoginen malli, jossa tarkoituksena on oppia asiantuntijoiden käyttämiä ajattelu- ja toimintatapoja. Toiminta muistuttaa vanhan ajan mestarin ja oppipojan yhteistyötä. Oppija havainnoi ja harjoittelee asiantuntijan ohjauksessa. Hän oppii alan ammattilaiselle ominaisen tavan toimia ja ajatella. Oppimisprosessi pyritään muokkaamaan aidoksi toiminnaksi autenttisissa tilanteissa, jolloin opitaan käytännön tietoja ja taitoja.

Tietojen karttuessa kehittyy myös tapa käyttää tietoa. Oppimisprosessi on vastavuoroinen: esimerkiksi opettaja opettaa strategian tai mallin, jonka jälkeen oppija tekee itse oppimisen kohteena olevan asian. Opettaja ohjaa oppipoikaa muodostamaan oppimista edistäviä kysymyksiä opittavasta asiasta. Hän seuraa ja ohjaa opiskelijaa. Mallia käytetään ammatillisessa koulutuksessa, musiikin opiskelussa, työssäoppimisessa ja henkilöstökoulutuksessa, varsinkin perehdyttämisessä. Oppipoikamallissa

• mallinnetaan, 
• ohjataan, 
• tuetaan ja 
• reflektoidaan. 

Kognitiivisessa oppipoikamallissa toiminnan ohjaaminen, tukeminen ja reflektointi vaatii oppimisprosessin jatkuvaa havainnointia. Mallin ideana on eksperttien hiljaisen tiedon ja kokemuksen näkyväksi tekeminen.

ESIMERKKEJÄ

Ammattiopisto Tavastian Pintakillassa hyödynnetään mestari-kisälli-oppipoika -kiltamaista toimintaa.
Mallissa opettaja toimii mestarina, vanhemmat opiskelijat kisälleinä ja nuoremmat opiskelijat ovat oppipoikia. Kisälleillä on valkoiset haalarit ja oppipojilla harmaat haalarit. Saadakseen valkoisen haalarin opiskelijalla pitää olla tietty osaaminen.

Pintakillassa hyödynnetään paljon sosiaalisen median välineitä: wiki toimii oppikirjana, blogi vihkona ja älypuhelin/tabletti kynänä.

http://www.pintakilta.fi/

Kuuntele Radio Hämeessä 9.12.2013 ollut ohjelma http://areena.yle.fi/radio/2103467

Kiltapeda

Kiltakoulujen toimintamalli

Ilmiöpohjainen oppiminen

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoisesta koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa edetään tyypillisesti ongelmalähtöisen oppimisen menetelmän seitsemän askeleen mukaisesti. Nämä askeleet ovat:

• käsitteiden selventäminen 
• ongelman määrittäminen 
• aivoriihi 
• ongelman analysointi 
• oppimistavoitteiden muodostaminen 
• itseopiskelu 
• purku ja arviointi

Ilmiöpohjainen rakenne luo paremmat mahdollisuudet eri oppiaineiden ja oppiaiheiden integroimiselle sekä pedagogisesti mielekkäiden menetelmien, kuten tutkivan oppimisen, ongelmakeskeisen oppimisen, projektioppimisen ja portfoliomietelmän systemaattiselle käytölle oppilaitoksissa.

Ongelmat ja kysymykset ovat oppijoiden yhdessä asettamia – oppijoiden aitoja mielenkiinnon kohteita. Oppimisprosessissa uutta tietoa sovelletaan aina ilmiöön tai ongelman ratkaisuun, joten teorioilla ja tiedoilla on välitön käyttöarvo, joka tulee näkyväksi jo oppimistilanteessa.

Ilmiöpohjaisuus on ankkuroivaa opetusta, jossa esitetyt kysymykset ja opeteltavat asiat luontevasti ankkuroituvat todellisen maailman ilmiöihin, jolloin opittavat tiedot ja taidot ovat suoraan sovellettavissa yli oppiainerejojen luokkahuoneen ulkopuolella, tietojen ja taitojen käyttötilanteissa.

Ilmiöpohjainen lähestyminen tuottaa rikkaita oppimiskokemuksia. Omat aistihavainnot, tulkinta, merkitysten muodostaminen ja toiminta tukevat opetettavien asioiden ymmärtämistä ja oppiminen on oppijan kannalta mielekästä ja merkityksellistä toimintaa.

ESIMERKKEJÄ

Kaurialan lukio
Kaurialan lukiossa ilmiöoppiminen noudattaa ns. ”kalastusverkko”-periaatetta. Kiinnostus tiettyä ilmiötä kohtaan muodostaa ns. ”kalastusverkon”, johon oppilas kerää tietoa, erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia tarkasteltavasta ilmiöstä. Tämä tapahtuu paitsi valitsemalla ilmiöön sopivia lukiokursseja niin myös koulun ulkopuolisen toiminnan esim. median, kulttuuritapahtumien, kirjallisuuden kautta. Lopuksi oppilas kokoaa verkkoon jääneen ”saaliin” eli ilmiötä koskevan ymmärryksensä parhaaksi katsomallaan tavalla. Lopputyönä voi olla perinteisen tutkielman tai esseiden lisäksi esim. taide-esitys, yleisötapahtuma, oppimispäiväkirja tai jokin muu opiskelijalle läheinen ilmaisumuoto.

Tänä lukuvuotena Kaurialan lukion ilmiöt asettuvat otsakkeen ”Törmäyksiä ja kohtaamisia” alle. Nämä ”törmäykset” ja ”kohtaamiset” voivat olla niin kulttuurisia, poliittisia, eettisiä, tieteellisiä kuin esim. taidetta koskevia. Oppilas valitsee vähintään viisi ilmiöön liittyvää lukiokurssia, joita Kaurialan  lukio tarjoaa tänä vuonna filosofiassa, fysiikassa, historiassa, ilmaisutaidossa, kielissä, kuvataiteissa, musiikissa, uskonnossa ja äidinkielessä. Kursseja tulee valita vähintään kolmesta eri oppiaineesta. Tämän lisäksi opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus syventää ilmiötä mm. elokuvan, teatterin, kirjailijavierailujen ja tiedetapahtumien avulla.

Sotungin lukio

ILMIÖVIIKKO 5. - 10.5.2014
Sotungin lukiossa toteutetaan ilmiö-pohjaisen työskentelyn intensiivinen viikko, jossa perinteiset oppitunnit korvataan tutkivan oppimisen menetelmillä eri ilmiöiden äärellä.

Ilmiöviikolla opiskelijat ja opettajat jakautuivat viiden eri ilmiön pariin: tarkastelussa on Eurooppa, energia, hyvinvointi, hiljaisuus ja liike. Kunkin ilmiön pariin muodostettiin ohjaavien opettajien tiimi eri oppiaineista sekä noin 60 opiskelijan joukko. Opiskelijat olivat ilmoittautuneet ilmiöryhmiin maaliskuun lopulla.

Ilmiöviikko poikkeaa normaalista koulutyöskentelystä monin tavoin. Viikolla ei ole lainkaan oppitunteja, vaan työskentely tapahtuu ilmiötiimeissä ja pienryhmissä yli oppiainerajojen. Ohjaava opettaja kerää ryhmäläisensä yhteen aamuisin, lounaan jälkeen sekä päivän lopuksi tilannekatsaukseen. Pienryhmät voivat työskennellä sovitusti myös koulun ulkopuolella.

Jakson lopussa ei ole perinteistä koeviikkoa, vaan ilmiöviikon vuoksi keskeytyneet kurssit arvioidaan muilla keinoin. Ilmiöviikon työstä opiskelijat saavat soveltuvan kurssisuorituksen viikkoa varten suunnitellun arviointipassin kautta.

Ilmiömäisiä tuotoksia
Koulun opiskelijoita rohkaistiin dokumentoimaan projektiensa etenemistä ja jakamaan tuotoksiaan ahkerasti. Ilmiöviikolla oli myös opiskelijoista muodostettu mediatiimi, joka vastasi esimerkiksi viikon näkyvyydestä omilla verkkosivuilla sekä sosiaalisessa mediassa.

Yhteistoiminnallinen oppiminen

Yhteistoiminnallinen oppiminen on opiskelua pienryhmissä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistoiminnallinen oppiminen on työtapa tai vuorovaikutusrakenne, jonka tavoitteena on yhdessäoppimisen kautta sitouttaa oppilaat oppimisprosessiin, parantaa oppilaiden itsetuntoa ja oppimistuloksia sekä opettaa oppilaille yhteistoiminnan taitoja ja vastuuta omasta ja toisten oppilaiden oppimisesta. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa on pääpaino yhteisellä tuotoksella ja sillä, että kaikki oppilaat oppivat samat asiat ja osallistuvat yhteisen tavoitteen saavuttamiseen.

Yhteistoiminnallisen oppimisen tavoitteena on

• sitouttaa oppilaat osallistumaan oppimisprosessiin aktiivisesti, 
• ohjata oppilaat kantamaan vastuuta sekä omasta että toisten oppilaiden oppimisesta, 
• kannustaa oppilaita yhdessäoppimisen toimintakultuuriin ja tiedon jakamiseen yksinoppimisen, tiedon panttaamisen ja kilpailun sijaan, 
• oppilaiden yhteistyön, sosiaalisten-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitojen ja asenteiden kehittäminen, 
• oppilaiden itsetunnon ja opiskelumotivaation kohottaminen sekä 
• kaikkien oppilaiden laadullisesti ja määrällisesti parempi oppiminen. 

Yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteita ovat:

• positiivinen riippuvuus 
• avoin ja monipuolinen vuorovaikutus 
• vastuu omasta ja toisten oppimisesta 
• yhteistyötaidot 
• ryhmän ja oman toiminnan arviointi.

ESIMERKKEJÄ

TOY - Työssäoppiminen yrittäjänä

Yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille yhtenä vaihtoehtona työssäoppimiseen toimii TOY-toimintamalli (työssäoppiminen yrittäjänä). TOY- mallissa ammatilliseen oppimiseen kuuluvat työssäoppimisjaksot suoritetaan yrittäjänä useimmiten oppilaitoksen yhteydessä toimivassa osuuskunnassa omaa yrittäjyyttä, palveluita ja tuotteita toteuttaen ja kehittäen. Työtehtävät eivät ole valmiiksi annettuja vaan opiskelijat hankkivat itse asiakkaat, joille tekevät toimeksiantoja, ja ovat vastuussa työstään suoraan asiakkaalle. Opiskelija saa palkkaa TOY-työstään osuuskunnassa.

TOY-jakson aikana osallistutaan TOY-yrittäjyysvalmennukseen, jossa harjoitetaan yrittäjyyttä yhdessä muiden kanssa. Valmennusryhmästä muodostuu TOY-tiimi, jossa jaetaan ajatuksia ja kokemuksia dialogin avulla. TOY- tiimillä on oma valmentaja tai valmentajapari. TOY-valmentaja on ammatillinen opettaja, joka on perehtynyt tiimioppimisen ja tiimiyrittäjyyden valmentamiseen. TOY -valmentaja sparraa tiimiä työssäoppimisjakson aikana. Valmennuspäivien sisällöt syntyvät niihin osallistuvien oppilaiden vuorovaikutuksesta, ideoista, kokemuksista ja ajatuksista.

• TOY-tiimi on oppimisyhteisö, tietyissä tilanteissa toiminnallinen yhteisö. Kokeileminen ja kokeilujen reflektointi yhdessä muiden kanssa synnyttää oppimisen kehän ja kyseessä on learning-by-doing ja tiimioppiminen. 
• TOY-tiimi kehittelee itselleen yhteisen haasteen, joka toteutetaan TOY-jakson päätyttyä (esim. yhteinen video, yhteinen myyntipöytä ja osasto messuilla/myyjäisissä)

TOY-esite
TOYverkosto-nettivut